

Koulutuksen alkaessa odotukset eivät olleet suuret. Ohjauksen käsite oli monille epäselvä ja koulutukseen lähtö koettiin epämukavuusalueelle siirtymisenä. Koulutuksen sisällön selvittyä mieli kuitenkin muuttui. ”Jes! Tämä on sitä mitä tarvitsen”.
Osalla osallistujista edellisistä opinnoista oli ehtinyt vierähtää vuosia, joten uudenlaiset oppimismenetelmät, kirjalliset työt ja esiintyminen tuntuivat aluksi vierailta ja haastavilta. Opiskelijoita vaadittiin paljon itsenäistä työtä erilaisten oppimistehtävien muodossa, koska 16 lähipäivään ei voi mahtua koko 30 opintopisteen työmäärää. Viimeisenä päivänä kuitenkin todettiin, että kaikki saivat paljon enemmän koulutuksesta kuin olivat alun perin osanneet kuvitella ja yksi keskeinen tekijä tässä oli osallistavat opiskelumuodot.
Kehittämistehtävät nähtiin haasteellisina, mutta prosessinomaisuus kehitti oman työn arviointia. Yhdelle osallistujalle kehittämistehtävä oli koko koulutuksen parasta antia ja antoi paljon enemmän kuin kirjallisen lopputuloksen. Useat kehittämistehtävät näkyivät oman organisaation arjessa joko uusien käytäntöjen tai työkalujen muodossa. Kehittämistehtävän lopputuloksena syntyi mm. opas, lomakkeita ja kysely.
Poissaolot lähipäivistä piti korvata ylimääräisellä tehtävällä. Eräs osallistuja sanoi, että kahden päivän poissaolo harmitti. Jo siitäkin syystä, että ei päässyt mukaviin päiviin mukaan, mutta myös ylimääräisen tehtävän vuoksi. Loppujen lopuksi tehtävä kuitenkin valmistui ajallaan ja jonkun ajan kuluttua tuntui jo hyvältä: ”Korvaava tehtävä oli minulle parasta antia.”
Kouluttaja Ulla Nuutinen mukaan yksi koulutuksen tavoitteista oli hiljentyminen arjen keskellä ja oman minuuden löytäminen. Kouluttajat saattoivat todeta, että tavoite oli saavutettu: kännyköitä ei käytetty luokassa ja ihmiset rauhoittuvat tullessaan lähipäiville. Toinen kouluttajista, Jaakko Helander tosin epäili, että koulutukseen vaikutti maakunnan henki – hitaus ja hiljaisuus.
Myös osallistujat arvostivat pysähtymistä. Lähipäiviä kuvailtiin suvantoehtkiksi, joissa tärkeää oli reflektio ja kokemusten jakaminen. Kahden päivän ajan kuukaudessa pystyi astumaan sivuun omasta työstä, ottaa työn ja tuntemukset tarkasteluun ja tarkastella niitä ulkopuolelta, jakaa muiden kanssa. Koulutuksen myötä itsetuntemus lisääntyi ja yksi mukana oli totesikin osuvasti, että ”matka tuntemattomaan on alkanut”.
Koulutuksen eri osa-alueita kiiteltiin. Erityisesti esille nousi kouluttaja Helena Aarnio luento syvädialogista, joka kosketti ja liikutti. Ryhmäläiset olivat luennon jälkeen halukkaita oppimaan uudenlaista vuorovaikutusta, joka vaatii omista ennakkoasenteista irrottautumista ja toisen avointa kuuntelua.
Ratkaisukeskeisyyteen tutustuminen ja sen vienti omaan työhön nähtiin tärkeänä antina. Asia liitettiin ohjaustilanteeseen, jossa ihmisen näkee mahdollisesti vain kerran ja tämä on yksi mahdollisuus pitää pystyä hoitamaan täydellisesti.
Verkostoituminen on yksi ERKKERIn keskeisistä tavoitteista ja verkostoitumista tuettiin monella tasolla. Oppimistehtävät vaativat oman verkoston uudenlaista tarkastelua ja opiskelijat olivat kiitollisia, että omaan verkostoon oli vihdoinkin pakko tutustua. Tämä antoi uusia näkökulmia ja tärkeitä kontakteja, joista koettiin olevan hyötyä myös tulevaisuudessa.
Hämeenlinnan ERKKERI 30 op opiskelijoiden ryhmäytyminen oli onnistunut yli odotusten. Ryhmää kehuttiin ihmisläheiseksi, toiset huomioivaksi ja moniammatilliseksi. Koulutus oli kasvattanut ammatillista ja henkilökohtaista verkostoa.
Koulutus antoi reppuun paljon eväitä. Opittavaa on yhä paljon ja kehittämiskohteita riittää, mutta moni koki jo hypänneensä ammatillisesti uudelle tasolle. Oppimaansa voi hyödyntää käytännössä ja toisin kuin useissa koulutuksissa, materiaalit ovat käytössä jatkossakin.
Yksi osallistuja jatkaa ERKKERIn 60 op opinto-ohjaaja -koulutukseen. Moni muu toivoi, että ERKKERI kehittäisi jatkoa tälle koulutukselle. Jos ryhmä ei voi kohdata uudessa ERKKERI-koulutuksessa, niin treffit on joka tapauksessa sovittu vuodelle 2015.

Kouluttajina Hämeenlinnassa toimivat lehtori Ulla Nuutinen, yliopettajat Jaakko Helander ja Seppo Seinä HAMK:lta. Heidän lisäkseen koulutukseen osallistui muita asiantuntijoita kuten dialogikouluttaja Helena Aarnio.
Myös kouluttajat kokivat saaneensa koulutuksesta paljon. Ohjaus on ollut unohduksissa koulutuksellisen annin näkökulmasta ja tällä koulutuksella pistetään liikkeelle jotain uutta. Ohjauksen kehittämisessä tarvitaan pysähdyksiä, virikkeitä, arjen esille tuontia ja tapaamisia. Kouluttajille oli erittäin hedelmällistä päästä kuulemaan ”kentällä” toimivien ihmisten tuntoja ja kokemuksia.
Koko koulutuksen ajan myös kouluttajat tekivät taustatyötä. Lähipäivien tuloksia pohdittiin ja uusia sisältöjä kehitettiin edistymisen mukaan. Näitä kokemuksia jaetaan koko ERKKERI-projektissa ja projektin keskeisen tavoitteen mukaisesti ohjausosaamisen kasvaa koko valtakunnassa.
Tämän kaltaisilla koulutuksilla on tärkeä yhteiskunnallinen rooli. Aikuiskoulutuksen ohjauksessa toimivat tekevät tärkeää yhteiskunnallista työtä auttaessaan ihmisiä löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Arkea on helpompi jaksaa, kun muistaa tämän tehtävän.