Toiset on liikkeellä luonnostaan - ERKKERI-kouluttajat esittäytyvät

Seija ja Kaija toimivat JAMK:n ammatillisen opettajakorkeakoulun päätoimisina tuntiopettajina. ERKKERI-projektiin osallistuminen on ollut kiinnostavaa, koska ”alussa ei tiennyt mitä lopussa seuraa”. Molemmat arvostavat mahdollisuutta kokeilla ja kehittää. Lisäksi projektissa mahdollistuu työparityöskentely, joka on molemmille suuri voimavara ja kehittämisen lähde.

Seija toteaa, että projektin tapa toimia puoltaa myös ohjauksen lähtökohtaa: ”Ei ole täydellisiä ihmisiä, ei täydellisiä kouluttajiakaan, ei täydellisiä koulutuksia.” Tällainen kehittämisnäkökulma ja reflektointi ovat olennainen osa kouluttajan työtä. Projekti antaa tilaa ihmetellä.

Sama filosofia, eri kieli

Kaijan on yhteiskuntatieteiden maisteri ja erityisopettaja. Taustalla on ammatillisen toisen asteen aikuisohjauksen maailma. Työt ovat sisältäneet koulutuksen lisäksi hanketyötä ja hallintoa. Myös nuorisoaste on tullut tutuksi.

Seija on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja opinto-ohjaaja. Seija on toiminut kouluttajana ja opinto-ohjaajana sekä hanketoiminnassa kehittäen etäohjausta aikuiskoulutuksessa.

Työparin erilainen tausta on rikkautta. Erityispedagogiikkaan keskittyneen yhteiskuntatieteilijän ja ohjaukseen syventyneen kasvatustieteilijän filosofinen pohja keskustelulle on sama, mutta käsitteiden käyttö erilaista. Kouluttajien yhteistyö toimii opiskelijoillekin esimerkkinä, että kielimuuri on ylitettävissä yhteisen tavoitteen edessä. 

Aikuisohjaus on läsnä sekä sisältönä että konkreettisena toimintona. Nykyisessä työssä molemmat ohjaavat aikuisten oppimisprosesseja, työstävät HOPS:ja ja tekevät yksilöohjausta. Molempien työskentelyssä korostuu vahva ohjausote ja ratkaisukeskeisyys.

Toiset on luotuja kulkemaan

Kaijalle pohjoisin koulutuspaikka on Ivalo, eteläisin Helsinki. Koti on Kemissä ja työpaikka Jyväskylässä. Hän tunnustaakin olevansa kulkuriluonne: ”Tykkään heittää itseni likoon ventovieraan porukan kanssa. Se on itsellekin antoisaa”. Seijan kotimatka on puolet lyhyempi, mutta harva Jyväskylässä työtätekevä asustelee Tampereella. Tämän lisäksi Seija kouluttaa eri puolilla Suomea.

Molemmat näkevät matkustamisen positiivisena asiana.  ”Kun istun JAMK:n pihassa autoon ja lähden kohti Tamperetta, iloitsen, että voin tehdä mitä haluan. Minulla on pari tuntia omaa aikaa!”, kuvailee Seija. Matka-ajan voi täyttää hyvällä musiikilla, äänikirjoilla tai antaa ajatusten lentää. Jopa matkustukseen liittyvä odottelu kääntyy huumoriksi: ”Harrastuksia ovat rautatieasemilla ja lentokentillä istuskelu ja ihmisten katselu.” Useat koulutuspaikkakunnat myös avaavat näkymän kentän tapahtumiin.

Pää pilvissä ja kädet mullassa

Positiivisesti työorientoituneet ihmiset eivät näe pientä työpilkahdusta vapaa-aikana ongelmana. ”Työ on yksi osa kokonaiselämää. Ei minua häiritse työpuhelu viikonloppuna.”, toteaa Kaija. Opiskelu on harrastus, josta löytyy eväitä ja voimaa myös työhön. Seija tekee työnohjaajan opintoja ja Kaija on valmennuskoulutuksessa.

Kaijan kulkuriluonne tulee esille myös harrastuksissa. Kesällä kulkuneuvo on moottoripyörä.  Valitettavasti työmatka (Jyväskylä – Kemi) ei onnistu pyörällä, kun kouluttajan tavarapaljous ei mahdu kahden pyörän päälle.

Kaksikon yhteinen harrastus on puutarhalehtien lukeminen. ”Olemme oppineet koulutusmaailmassa, että kaikki pitää suunnitella ja mallintaa.” Jossain vaiheessa, kun maa sulaa, puutarhaunelmat on aika jalkauttaa.

”Ilman unelmia ei ole elämää!”, toteavat Seija ja Kaija. Edessä on satojen kilometrien matka omien unelmien kanssa.