Ohjaus-käsite ja päätöksenteon tukeminen

”Miksi autossa on suurempi tuulilasi kuin peruutuspeili?”

”Ohjaus tukee opiskelijaa todellisuutensa ja tulevaisuutensa jäsentämisessä siten, että opiskelija kokee ohjausprosessin aikana voimaantumista ja valtaistumista omiin asioihinsa. Tavoitteena on opiskelijan omien suunnitelmien ja valintojen, vastuullisuuden sekä itsenäisyyden tukeminen päätöksentekoprosessin avulla (Lerkkanen 2008)”

Ohjaukselle on ominaista, että se suuntautuu tulevaisuuteen. Tulevaisuus ohjaa asiakasta pyrkimään kohti jotain uutta, kohti muutosta. Muutoksessa haluamme päästä johonkin uuteen tilaan. Edellä esitettyä ajattelutapaa voi selventää käyttämällä metaforaa: ”Miksi autossa on suurempi tuulilasi kuin peruutuspeili?” Ohjauksesta matkataan eteenpäin ja ohjaukselta halutaan tukea muutosprosessissa.

Tavoitteet ovat muutoshalun ja siten ohjauksen tärkeä voimavara. Muutos ei ole mahdollinen, jos asiakkaalla ei ole kykyä arvioida nykyistä tilaansa, todellisuuttaan. Ohjauksessa asiakas saa tilaa ja tukea sekä todellisuutensa että tulevaisuutensa jäsentämiseen. Kuitenkin ohjauksessa tarjotun tuen määrä ja luonne tulee olla sellaista, että se ei lisää riippuvuutta ohjaajasta. Sen sijaan tuen tarkoitus on saada aikaan voimaantumista ja valtaistumista (empowerment) asiakkaan kykyyn hoitaa itsenäisesti asioitaan.

Päätöksenteon tukeminen käynnistyy itsetuntemuksen kehittämisellä.

Itsenäisyys ja kyky hoitaa omia asioita ovat opittava taito. Yksi ohjauksen väline voimaantumisen ja valtaistumisen tiellä on asiakkaan päätöksentekovalmiuden kehittäminen. Päätöksentekovalmiuden kehittäminen käynnistyy itsetuntemuksen kehittämisellä. Tässä mielessä ohjauksen klassinen kysymys ”kuka minä olen” on yhä ajankohtainen. Itsetuntemus on asiakkaan realistista käsitystä ominaisuuksistaan, luonteenpiirteistään, taidoistaan sekä asioista, jotka ovat hänelle arvokkaita. Itsetuntemus rakentuu elämäntapahtumista ja niihin liittyvistä tunteista ja muistoista. Näistä muodostuu henkilökohtainen identiteetti, joka laajana sisäisenä mallina kertoo kuka ja millainen minä olen. Henkilökohtaisen identiteetin muodostumisessa tarvitaan reflektiokykyä. Reflektiokyvyn kehittymistä ohjaaja tukee toimimalla peilinä, joka antaa itsetuntemukseen liittyvää palautetietoa asiakkaalleen.

Seuraava päätöksenteon askel on tietoisuus mahdollisuuksista. Se tarkoittaa ammatteihin ja koulutuksiin liittyvää tietoa. Ammattitietoa ovat esimerkiksi osaamisvaatimukset, jotka liittyvät eri työtehtäviin. Vastaavasti koulutustietoa on esimerkiksi informaatio koulutustarjonnasta sekä opiskeluhausta ja – valinnasta.

Itsetuntemus ja tieto mahdollisuuksista rakentavat päätöksentekoprosessin perustan. Varsinaiset päätöksenteon prosessoinnin vaiheet ovat oivaltaminen, tietojeni jäsentäminen, valinnan vaihtoehtojen laajentaminen tai rajaaminen, valintojen tekeminen, toteuttaminen ja arviointi.

Oivalla, jäsennä, laajenna tai rajaa.

Oivaltaminen on ymmärtämistä, että on tilanteessa, jossa on tarve tehdä valintoja. Oivaltamisessa asiakas tunnistaa syyt, jotka ovat käynnistäneet hänen pyrkimyksensä muutokseen. Syyt voivat olla ulkoisia (esim. työttömyys) tai sisäisiä (esim. halu vaihtaa ammattialaa).

Tietojen jäsentäminen on itsetuntemuksen ja mahdollisuuksien yhdistämistä siten, että niiden pohjalta asiakas voi käsitellä valinnoissaan tarvitsemaansa relevanttia ja merkityksellistä informaatiota. Jäsentämisen vaiheen tarkoitus on siis fokusoida informaation käyttö asiakkaalle merkityksellisiin kohteisiin. Tätä vaihetta tarvitaan, koska nykyään on koulutus- ja ammatti-informaatiota hyvin paljon saatavilla. Lisäksi jäsentämisen vaiheessa on hyödyllistä arvioida, millä tavoin asiakas on aikaisemmin tehnyt tärkeitä päätöksiään ja millä tavoin asiakas tunnistaa ajattelunsa olevan yhteydessä tavoitteidensa saavuttamiseen.

Joskus päätöksenteossa ollaan tilanteessa, jossa asiakas löytää vain vähän valinnan vaihtoehtoja. Silloin on ohjauksessa tarpeen laajentaa vaihtoehtojen määrää. Tämä tapahtuu usein palaamalla vaiheisiin itsetuntemus ja tieto mahdollisuuksista. Toisaalta voidaan olla tilanteessa, jossa asiakkaalla on liian monta hyvää vaihtoehtoa valittavanaan. Tällöin ohjausta tarvitaan kiteyttämisessä. Kiteyttämisessä rajataan toisilleen lähellä olevia vaihtoehtoja muutaman todennäköiseen vaihtoehtoon.

Valitse, toteuta ja arvioi

Valitsemisessa tehdään vertailua ja asiakas laittaa vaihtoehtoja paremmuusjärjestykseen. Valitsemisen vaiheessa arvioidaan, kuinka kukin vaihtoehto mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen. Samalla ohjauksessa arvioidaan, mitä hyötyjä ja haittoja valinnoista voi koitua asiakkaalle, hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle. Valintavaiheen tavoitteena on löytää 2-3 toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa.

Toteuttamisvaiheessa tehdään valittujeni vaihtoehtojen toteuttamisen suunnitelma ja saatetaan se käytäntöön. Tällöin ohjauksen tehtävä on tukea asiakkaan sitoutumista suunnitelmansa toteuttamiseen.

Päätöksentekoprosessi päättyy arviointiin. Arvioinnissa käydään läpi, millaisten vaiheiden kautta valintakysymykset ovat ratkenneet ja millä tavoin päätöksentekovalmiudet ja -taidot ovat kehittyneet. Lisäksi tässä vaiheessa arvioidaan lisäohjauksen tarvetta.

Ohjauksen tavoitteena on hyvä elämä

Ohjaukselle on käsitteenä ja toimintoina tyypillistä se, että sillä voi olla useita määrittelyjä ja merkityksiä eri toimintaympäristöissä ja eri kohderyhmillä. Kuitenkin ohjauksen yhteisinä tekijöinä ovat hyvinvoinnin lisääminen, itsenäisyyden ja yksilön kehittymisen edistäminen sekä täysipainoisen elämän tukeminen. Näiden tavoitteiden saavuttamisen yksi väline on asiakkaiden päätöksentekovalmiuksien kehittäminen. Tässä artikkelissa esitetty päätöksentekovalmiuksien kehittämisen mallin on todettu toimivan tausta-ajatteluna monilla kohderyhmillä ja se on sovellettavissa varsin moniin konteksteihin.

Jukka Lerkkanen
Opettajankoulutuspäällikkö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu