Aikuisohjauksen aikalaisdiagnoosi

Edesmennyt ranskalaissosiologi Pierre Bourdieu on ollut aikamme kiinnostavimpia ajattelijoita. Hänen teoriansa peruskäsitteitä sosiaalisesta tilasta ja kentästä sekä pelaamisen metaforaa voi soveltaa myös aikuiskoulutuksen kentille. Bourdieun mukaan yhteiskunta muodostuu erilaisista kentistä, joiden hallinnasta käydään kilpailua. Kentillä toimivat yksilöt ja ryhmittymät tavoittelevat pääomaa kuten tietotaitoa, jota kentällä menestymiseen tarvitaan. Pelin metaforalla voidaan ilmaista sosiaalisen maailman suhteita, kilpailua, liikkuviin asemiin järjestynyttä rakennetta. Lisäksi pelissä tarvitaan ”pelisilmää” eli taitoa hahmottaa pelin kulkua nykytilanteesta käsin.

Aikuisohjaus on asiakastyötä

Viime aikoina on käyty laajasti keskustelua aikuisohjauksen ongelmista, joissa vastakkain ovat organisaation ja rakenteen suoritusvaatimukset sekä asiakkaan saama ja kokema palvelu. Aikuisohjauksessa, sen kehittämistehtävissä ja ohjausorganisaatioissa kohdataan työntekijöiden riittämättömyyden tunne.

Ohjaus- ja neuvontatyön maailmanjärjestö (www.iaevg.org) on usein kiteyttänyt ammatillisen ihmistyön keskiöön ajan, huomion ja kunnioituksen antamisen asiakkaalle. Riippumatta toimintaympäristöstä ja ihmistyön alasta, vastakkain ovat tekninen ja inhimillinen laatu. Ensin mainittu merkitsee toimintaa tuloskorttien ja -odotusten, ulkopuolelta saneltujen suoritemäärien ja ”objektiivisten” ja mitattavien määrien maailmassa (ns. evidence-based). Inhimillinen laatu merkitsee sitä, millaisena asiakas kokee saamansa palvelun (ns. consumer view).

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmistyössä inhimillinen laatu korreloi melko vahvasti myös asiakkaiden psykososiaaliseen ja jopa fyysiseen hyvinvointiin. Koettua laatua koskevat kokemuskyselyt ja palveluarviot tulisi nostaa samanarvoisiksi määrällisten mittareiden rinnalle, kun tehdään ihmistyön arviointia tai organisaation kehittämistyötä.

Uudenlaiset työmuodot ohittavat ihmisen

Työhyvinvointi ja tehty kiire eivät asu samassa organisaatiossa. Väitämme, että kiireen kautta itsensä määrittävät yksilöt ja organisaatiot elävät illusorisessa maailmassa, jossa pseudopuuhastelu ja näennäispalaverit täyttävät kalenterit. Perusasiat ja perustehtävään keskittyminen ratkaisevat menestyksen.

Kenties julkiseen keskusteluun nousseet pulmat voisi nähdä julkisella sektorilla vääränlaisina organisointitapoina ja liike-elämästä kritiikittä kopioituina teknis-rationaalis-taloudellisina ratkaisuina. Tästä esimerkkinä voisi olla ns. konsernointihuuma, jossa koulutusorganisaatioita paketoidaan milloin synergiaetuun, milloin talouden tehostamiseen vedoten. Samalla julkisten organisaatioiden perustehtävä on kadonnut, kun varsinaiseen ihmistyöhön koulutetut ammattilaiset ovat vähemmistöryhmänä verrattuna erilaisia tukipalveluja tuottavien yksiköiden henkilöstömäärään.

Konsernit, tilaaja-tuottaja-mallit ja yletön keskittäminen tekevät organisaatiosta haavoittuvan. Ensisijainen asiakas etääntyy, kun työntekijät hoitavat keskenään sisäisiä asiakkuuksia tai uppoavat ”luovuusyhteiskunnan”, projektien ja hankkeiden maailmaan keskenään. Tätä etäännyttämisen, vieraannuttamisen ja mekanisoitumisen kulttuuria voi kehitellä edelleen. Fyysisen vaivan voi hoitaa. Psyykkisiä vaivoja voi vaimentaa lääkkein. Opiskelijoita voi virtuaaliopettaa. Neuvontatyö voidaan kaventaa etuisuuksien käsittelyksi. Ihmisten kohtaaminen voidaan ulkoistaa verkkoon. Yksikään tuntemamme ihmistyön ala ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan, että nämä ”uudenlaisen työn muodot” voisivat korvata asiakkaan ja ammattilaisen kahdenkeskiseen välittömään vuorovaikutukseen perustuvaa kohtaamista: ajan, huomion ja arvostuksen antamista toiselle ihmiselle.

Menestyäkseen eri kentillä täytyy niin aikuisohjauksen kuin muiden ihmistyön alojen rakentaa menestyvä joukkue, joka osaa tehdä maaleja eli onnistua kaikilla kentillä. Menestyvällä joukkueella on selkeät tavoitteet, se on sisäisesti yhtenäinen, jokainen tuntee oman vastuunsa koko joukkueen menestyksestä ja jokainen pelaaja on valmis jatkuvaan kehittämistyöhön huomisen hyväksi.

Jaakko Helander
Ulla Nuutinen
Seppo Seinä