
Oppia ja ohjausta käsi kädessäIhmisen koko elämä on jatkuvaa oppimista joko yksin tai toisten kanssa. Me hankimme tietoa moninaisin keinoin kuten tarkkailemalla, lukemalla ja kokeilemalla. Näin tuotamme uutta osaamista ja uusia taitoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ymmärryksemme ja suhtautumisemme asioihin saa uusia ulottuvuuksia ja osaamme tarkastella asioita uudessa valossa.
Elinikäiseen oppimiseen liittyvä ohjaus voi olla niitä toimia, jotka auttavat meitä missä tahansa elämänvaiheessa tarkastelemaan omia taitojamme ja kiinnostuksen kohteitamme. Ohjaus myös tukee koulutukseen ja ammattiin liittyvissä päätöksissä.
Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa on kyse aikuisen kohtaamista tasa-arvoisena kumppanina herkin korvin. Ohjauksessa on kyse oppimispolusta, jossa ohjaaja ja asiakas oppivat jotain uutta, ja jossa aikuisen voimavaroja vahvistetaan. Ohjaus on viestintää, jossa sanat, keskustelu, tarinat ja vertaukset rakentavat ja tukevat aikuista kirkastamaan omia tavoitteita ja auttamaan päätöksenteossa.
Ohjaustilanne on sosiaalinen tapahtuma ja prosessi, jossa on alku, kehityskulku ja päätös. Tilanne vaatii ohjaajalta monipuolisia viestintä- ja yhteistyötaitoja, taitavaa peilausta, luovaa ajattelua ja eläytymiskykyä. Se on kahden ihmisen kohtaamista, jossa on tilaa tunteille, ajatuksille, yhteiselle pohdinnalle ja yhteisen ymmärryksen lisääntymiselle. Taito kuunnella, esittää eteenpäin vieviä kysymyksiä sekä taito hyödyntää hiljaisuutta ja tehdä yhteenveto tekevät neuvonta- ja ohjaustilanteista onnistuneen ja voimaannuttavan.
Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen on nyt suurennuslasin alla. Suomi on kuin akvaario, jota koko maailma seuraa mielenkiinnolla. Pirstaleisia palveluja pyritään yhtenäistämään ja yhdistämään ”yhden luukun”-periaatteella. Muotoja voi olla monenlaisia aina sähköisistä palveluista fyysisiin palvelupisteisiin. Samalla koulutetaan neuvonta- ja ohjauspalvelujen henkilöstöä asiakaslähtöiseen kohtaamiseen.
Vaikka palveluja kehitetään moniammatillisiksi, verkostomaisiksi, yli organisaatiorajojen ylittäviksi, on loppupeleissä kuitenkin jokaisella oma vastuu omasta elämästä.
Meillä on tarjolla momnenelaista ohjausta. Tommy Tabermann ja Jussi T. Koski kirjoittavat ohjauksesta (Tabermann & Koski 2007, 122.) näin:
Yhteisö ohjaa. Opettaja ohjaa. Esimies ohjaa.
Pappi ohjaa. Anoppi ohjaa. Asiantuntija ohjaa.
Lääkäri ohjaa. Ohjaaja ohjaa. Kaveri ohjaa.
Vihamies ohjaa. Mainos ohjaa. Muoti ohjaa.
Media ohjaa. Porukka ohjaa.
Toinen ohjaa. Joku muu ohjaa.
Jos minä annan ohjata.
Jos minä en ohjaa.
Ei suurempaa tuhlausta
kuin oman elämänsä ohjaamisesta
luopunut ihminen,
läpeensä sosiaalistunut
sopeutuva ja mukautuva
other-directed personality.
Onnistunut ohjaus tuottaa toivon ja selviämisen tunteita. Asiakas voimaantuu, itsetunto vahvistuu ja asioille syntyy merkitys. Onnistunut ohjaustilanne tukee jokapäiväistä asiakkaan itsensä luomista ja tulevaisuuden rakentamista. Ohjaaja ja asiakas kulkevat siis käsi kädessä merkityksen toreilla.
Projektipäällikkö Auli Ryhänen
Kolumni on julkaistu Helsingin Sanomien Innostu oppimaan liitteessä 17.10.2010.